Olen Katri Kantoniemi - ÄITI ja valmentaja.

20 vuotta loin uraa teknologiapuolella. Saavutin paljon ja lyhyessä ajassa. Uusia työpaikkoja ja ylennyksiä. Loin verkostoja ja pörräsin tapahtumissa. Elin sen hetkistä unelmaani.

Jossain vaiheessa mieleen alkoi hiipiä epäilys. Tätäkö tämä elämä on? Jatkuvaa kilpajuoksua rahan ja menestyksen perässä? Ja mitä itse siitä sain? Hetkellistä menestyksen tuomaa huumaa, jota seurasi vääjäämätön tyhjyys.

Olen aina luottanut elämän voimaan ja tiedän, että kun kuuntelen itseäni päädyn oikealle polulle. Minulle on luontaista elää hetkessä ja tarttua herkästi eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Se on hyväksi havaittu tapa, joka on mahdollistanut minulle kokemuksia, jotka ovat vertaansa vailla. Aina se oikea polku ei kuitenkaan ole helppo, joskus jotain ihan muuta...

Minun polkuni oli päätyä bonus-äidiksi kolmelle lapselle, joiden oma äiti oli lopettanut oman elämänsä muutamaa kuukautta aiemmin. Kun heidän isällään alkoi ilmetä masennusoireita, en voinut kuvitellakaan, että hän päätyisi samaan ratkaisuun. Näin kuitenkin kävi. Menetin mieheni masennukselle ja hänen lapsensa joutuivat kohtaamaan saman todellisuuden jo toistamiseen.

Olin valinnan äärellä. Otanko helpon tien ja poistun omien lasteni kanssa takavasemmalle? Vai valitsenko sen vaikean, mutta oikean tien ja otan myös mieheni lapset itselleni?

Valitsin jälkimmäisen. Jäin pois töistä ja ryhdyin täysipäiväiseksi äidiksi. Siitä alkoi elämäni rakkain, vaikein ja opettavaisin matka.

Kuljin rinnalla, kompuroin ja nousin. En ollut täydellinen, mutta minä olin siinä. Ja tiesin, että se riittää.

Samalla henkisyyteni aukesi hengästyttävällä tahdilla. Aloin saada näkyjä ja outoja kokemuksia. Ja samalla tuli tarve ymmärtää. Ymmärtää miten tämä maailma ja universumi toimii. Ymmärtää miten ihmismieli ja -keho toimii. Ymmärtää miksi olemme täällä.

Aloin opiskella ja ahmia tietoa. Kävin läpi kymmeniä kursseja ja valmennuksia. Energiahoitoa, kvanttikenttiä, valmennusta, kanavointia, selvänäkijyyttä, ravitsemusta, jne.

Opin ja kyseenalaistin. Etsin ja löysin. Sukelsin sielun syövereihin ja pääsin näkemään verhon taakse. Sain todistaa miten universumi toimii.

Ja siinä matkalla vapautin itseni. Vapautin itseni peloista, rajoittavista uskomuksista ja hankalista tunteista.

Tilalle tuli rakkaus, rauha ja ymmärrys.

Sen kaiken keskellä aloin myös ymmärtää, että elämäntehtäväni olikin auttaa muita saavuttamaan sama. Vapautumaan.

Kun päästää irti sisäisistä lukoista ja itseä rajoittavista uskomuksista, löytääkin jotain ihmeellistä. Nimittäin vapauden. Ja se on ihmeellisen ihanaa.

Olen löytänyt oman supervoimani ja olen kiitollinen, että saan auttaa muitakin löytämään omansa 💖